torstai 9. marraskuuta 2017

Goblin oli tosi pelottava Korjaamolla Halloween 2011 aikhaan

I saw Goblin at consert in Hellsinki at Halloween 2011, so scary to see and hear live, after loving Dario Argento´s movies so many decade...Goblin -bändi pelotti Korjaamolla Halloweenin 2011 aikaan 2.10.2011. Näin muuten Suspirian toissapnä hyper restauroituna 4K -versiona suurelta kankaalta Kinopalatsissa. Kunnioitettava teko! kuvat / photos by: Satu Ylavaara Photography, photographer Satu Ylavaara, valokuvaaja Satu Ylävaara:


Tässä rullan viimänen kuva, joka kertoo ilosta soittaa ja jakaa tämä intensiivinen kokemus meille kaikille. Kiitos. Massimo Morante kitara koholla. 












Satu Ylavaara Photography 2011.






juutuupissa:

 
ja tviiteissäkin:

Goblin oli tosi pelottava Korjaamolla Halloween 2011 aikhaan.

Korjaamollankin näytettiin Suspiria, jota en päässyt katsomaan:

"Pahaa-aavistamaton Suzy Bannion (Jessica Harper) saapuu Freiburgiin arvostetulle balettikoululle. On myöhäinen yö ja ukkosmyrsky. Koulun pihalla Suzy törmää pakenevaan opiskelijaan. Ennen pitkää hän huomaa, että jotain on pielessä. Tanssiopinnot muuttuvat yliluonnolliseksi painajaiseksi, joka on täynnä salaperäisiä murhia...

Dario Argenton ohjaama Suspiria kuuluu kauhun suuriin mestariteoksiin. Värimaailmaltaan henkeäsalpaava, Goblin-yhtyeen unohtumattoman musiikin säestämä elokuva täyttää nyt 40 vuotta. Juhlan kunniaksi elokuva on restauroitu alkuperäisistä negatiiveista 4K-resoluutiolla.

”pure madness and cinematic joy… a powerful, innovative work of art… Suspiria is a milestone” – Guillermo del Toro

4K-restauroinnin erikoisesitykset alkaen 3.11.2017 (kieli: englanti / ei tekstitystä). Kyseessä on elokuvan virallinen Suomen ensi-ilta; Suspiria ei ole aiemmin saanut Suomessa teatterilevitystä eikä sitä ole missään yhteydessä nähty täällä leikkaamattomana versiona elokuvateatteriformaatissa."

Tässä lainaus Korjaamon sivulta puffia:

"Lokakuussa ensimmäistä kertaa Suomeen saapuva Goblin on tullut tunnetuksi omintakeisesta soundistaan ja lukuisien klassikkoelokuvien soundtrackeista. Yhtye esiintyy lauantaina 1. lokakuuta Korjaamon Vaunusalissa.

Goblin aloitti uransa 70-luvun alussa soittamalla Yes-, Genesis- ja King Crimson -tyyppistä brittiprogerockia nimellä Cherry Five. Italialaisohjaaja Dario Argento oli kuullut yhtyeestä ja pyysi heitä säveltämään musiikin vuonna 1975 ilmestyneeseen Profondo Rosso (Deep Red) -elokuvaan, minkä jälkeen bändi vaihtoi nimensä Gobliniksi. Elokuvasta ja sen soundtrackista tuli menestys ja yhteistyö kulttiohjaajan kanssa jatkui vuoteen 2000 asti. Goblinin ja Argenton ehkä tunnetuin yhteistyö on 1977 ilmestynyt fantasiakauhuklassikko Suspiria.

Vuotta myöhemmin Goblin kasvatti kansainvälistä tunnettavuuttaan, kun yhdysvaltalaisohjaaja George Romero pyysi yhtyettä tekemään soundtrackin kulttielokuvaan Dawn of the Dead (1978).

Goblinin musiikillinen tyyli on kehittynyt alkuajan progesta elektronisempaan ja massiivisempaan ilmaisuun. Yhtyeen levyillä voi kuulua yhtä lailla kellopeliharmonioiden siivittämä lapsikuoro kuin syntikkavetoinen avaruusrock. Nykypäivän artistit, kuten Zombi ja Bottin (Italians Do it Better) ovat omaksuneet osan Goblinin soundista. Yhtye tuli jälleen ajankohtaiseksi vuonna 2007, kun ranskalainen elektrosuuruus Justice teki debyyttialbumillaan uuden version Goblinin Tenebre-kappaleesta.

Goblin on 80-luvun jälkeen palannut pariin otteeseen konserttilavoille ja Helsingin keikka on yksi harvoista Euroopassa varmistuneista keikoista. Yhtye on uransa aikana kokenut muutamia kokoonpanomuutoksia ja Korjaamon lavalla alkuperäisjäsenistä nähdään yhtyeen perustaja Claudio Simonetti ja kitaristi Massimo Morante.

Illan aloittaa turkulainen Nightsatan, jonka syntikkavetoinen avaruusrock kallistuu vahvasti esikuvansa Goblinin suuntaan. Viime syksynä debyyttialbuminsa julkaissut trio soittaa rumpukoneella ja syntikoilla maustettua hevimetallia Circlen ja Magyar Possen hengessä."

Crispin Hellion Glover at Night Visions 30.10.2009

Crispin Hellion Glover at Night Visions 30.10.2009 in Hell. sinki.

Kääk. Että tämä päivä koitti. Eräs lempparinäyttelijöistäni saapui viettämään Halloweeniä Hellsinkiin... Crispin Hellion Glover's Big Slide Show (live) -esitys, oli hyvin viktoriaaninen, milteipä seepia värinen esitys, jossa perhedyttiin kuriositeetteihin. Olen aina ihaillut Crispinin käsitöitä - ei siis tyhmää vitsiä hand job, vaan miten hän käyttää käsiään näytellessään.

Hienoja elokuvia on pilvin pimein kuten River´s edgeDead ManGilbert Grape, ja Liisa Ihmemaassa. Tämä teksti on myös Popkulttuuria ja undergroundia -blogissani. Täydennän tätä jahka ehdin.

Valtavirran elokuvissa mm Charlien Enkelit -trilogian kahdessa osassa, kai kolmatta ei tuu, hän on Creepy Thin Man, Pelottava laiheliini, jolla upea hieman Dwight Frye´hyn liittyvä 1930-1940-puku, jossa ripaus liituraitaa mafiosoa ja magee valokuvauslaite. Tapa millä kiskoo savuketta, hyvin bond-roistomainen, mutta omansa. Varsinkin hiustenleikkuu-fetissi... Tälle käsi-jutulle pilaillaan tollokomediassa Kasarikankkunen.

Crispin on, kuten John Cassaveteskin, rahoittanut omia tinkimättömiä inide- tai taide-elokuviaan esiintymällä näissä kassamagneteissa, ja mikä ettei, hienoa eloa ja nostetta. Dekadenttisuuttakin ja jotain määrittelemättömän outoo. Ensimmäinen Crispin valkokankaalla oli tietenkin kasarilla Paluu tulevaisuuteen. Siinä käsitellään mm kiusaamista, koulukiusaamista, lääppimistä ja muuta ällöä. Tästä on hauska tviittikin tuolla twitterini hetkissä.

Sitten näin viideolta Perjantai 13. päivä, ja sitten näin kaikenlaista. Villi sydän. Hän oli Andy Warholina leffassa The Doors, jonka näin valkokankaaltakin. Niin ikkään tollokomediassa Epic movie hän oli varsinainen Willy Wonka.

Hienoja videoita on mm Clowny Clown, ja Ben, joka ei ollut minun Willard -elokuvieni DVD-versioiden kylkiäisenä. Crispin on tehnyt toisenkin remaken The Wizard of Gore, jossa on mainiota ekstrat, mm herra Jeffrey Combs.

Kiinnostavia elokuvia Drop dead sexy ja Nurse Betty. Rasittava filmi Larry Flynt - Minulla on oikeus sai aikaan kuitenkin huikeita esiintymisiä telkkarin puheohjelmissa - Klaus Kinksin arvaamaton hulluus ei o kuallu!

Omat elokuvansa, ohjauksensa.
It Is Fine! Everything Is Fine. (2007) ei nähdä DVD:nä eikä bluraynä, koska silloin kuka tahansa takipallo ja ällötys voi leikata osia juutuupiin, tietysti kontekstistaan irrtoitettuja, ja näin eksploitaatio on valmis.

Ajattelen Crispiniä ihmisenä ja taiteilijana joka halaa tiukasti filmikelaansa, ettei se joudu vääriin käsiin.

Crispin Hellion Glover at Night Visions 30.10.2009

NV 09: The Crispin Glover Experience

Lajityyppi: Kauhu
Ensi-ilta: 30.10.2009
Kesto: 3h 0min ( olisi saanut olla Wagnerimpi! )

Muistelmia Finnkinon sivulta:
The Crispin Glover Experience

" Merkillistä Hollywood-glamouria, kipeän kauniita fantasioita ja diakuvia. Night Visionsin kunniavieraaksi saapuu näyttelijä ja elokuvantekijä Crispin Glover. Glover on useista megaluokan hittielokuvista tuttu kasvo, mutta festivaali ei esitä Charlien enkeleitä, vaan Gloverin omaa tuotantoa. Tajunnanräjäyttävä yhden miehen show herättää perustavanlaatuisia kysymyksiä – ja ohjaaja on paikalla vastaamassa niihin.

Perjantaina 30.10. klo 19 Maximissa järjestettävään erikoinäytökseen kuuluu Crispin Hellion Glover's Big Slide Show (live) -esitys, It Is Fine. EVERYTHING IS FINE! -elokuvanäytös ja tapaaminen Gloverin kanssa. Tilaisuuden kesto on n. 3,5 h. Glover myös myy ja signeeraa kirjojaan tilaisuuden jälkeen.

HUOM! Erikoishintaiset liput 15 € kaikista Finnkinon teattereista 9.10. alkaen.

Lippuja The Crispin Glover Experienceen ei valitettavasti voi ostaa tai varata verkkokaupasta, vaan ainoastaan teattereista. "


Ismo Sajakorpi: YÖJUTTU: MERKITTY Finlandia-gaalassa keskiviikkona 26.10.2011 Night Visions festarilla

Ismo Sajakorpi: YÖJUTTU: MERKITTY at Finlandia-gala on Halloween 2011 at Night Visions genre & cult movie festival.

Ismo Sajakorpi on myös merkittävä harvinaisen kotimaisen kauhun, kauhukomedian, ja kumman tekijä. Hän sekä kirkastuttanut että tärvellyt lapsuuteni ja hehkeän nuaruuteni kauhua kohti - niin vain kaikista parhaimmat tekevät ;) On todella sääli, ettei kotimaisia kauhua ole elokuvina ja minisarjoina kuin rupinen kourallinen. Vaikka meillä on upea kauhun, pelottavan, oudon ja kumman perimä. Minä en vieläkään uskalla mennå kunnolla meidän kivikautiseen järveemme, koska siellä asui Näkki. Ainakin 1970-luvulla. Ellei kaivosteollisuuden saasteet ole häntä tappaneet. Näkki-raukka ;(  Jännää on tämä ambivalentti suhde Näkkiin, joka on muuttunut vuosien varrella, paljon on vettä ehtinyt virrata :)

Jossain vaiheessa Näkki oli Rudolf Koivun piirtämä rumilus, joskus taas kaunis mies. En tiedä yhdistyikö tämä Näkki-kondomiin ja Orfeukseen, ja millä lailla. Theodor Kittelsenin Näkki on suuri ja pelottava, pohjoinen olio, jota on kunnioitettava. Kuten luontoa. Ante Aikion Aiki -saagassa on Vesirukka, joka on saamelainen olento. Ja ilman muuta tämä vanha olio on vaikuttanut Tolkienin Klonkkuun... Ja kuinkas ollakaan, minulla on liput tulevaan Night Visions Maximum Halloween 3017 festarien uuteen elokuvaan The Shape of Water jonka on ohjannut Guillermo del Toro, jonka ihana hahmo Abe Sabien tuosta Hellboy-sarjakuvasta on elokuvassakin niin huikea yhdistelmä tätä kaikkea, ja ennen kaikkea empatiaa.

Sajakorven Merkityssä ei ole Näkkiä, pääsen siihen kohta...  Tämä teksti julkaistu myös Popkulttuuria ja undergroundia blogissani.

Pohjoisessa on kiertänyt paljon suullista perintöä, ns leirinuotiotarinoita, jotka viihdyttivät ennen älyttömiä älylaitteita, sekä opettivat ennen Yle Teemaa ja HBO:ta.

Oli surullista huomata vuonna 1988, että näiden tarinoiden kertominen on kuolemassa. Yksi syy on vanhat äijät jotka yrittivät hiljentää " akkojen juttuja " hammajaisista ja liekkiöistä, ja muista olioista, ufoistakin, mutta muistan miten naiset kertoivat. Silti. Se oli aika ennen urbaanilegendoja, ja joskus tarinat päässäni menivät sekaisin, että oliko se painajainen vai urpaani lekenda vai yöjuttu vai hämärän rajamailla vai mikä. Vaikutus oli kuitenkin ahdistava.

Ennen videonauhurien surrausta joku oli jossain, kenties Tulkolmassa nähnyt jonkun pelottavan pätkän. Ja kertoi siitä. Muistan kuinka Alien oli hyytävä ns kuunnelmana jonka joku koulukaveri, ylemmiltä luokilta kertoi. Vaikka teknologia kehittyi, pysyi tarinan kertominen samana. Ainakin silloin.

Nyt tänä Halloweenina kuulin hienon, vaihteeks helsinkiläisen kummitustarinan. Mutta sitä ei voi selvittää, kun asunnosta on jo pois muutettu. Jäikö kummitus keittiöön, ja miksi?

Yksi sininen, lempeä talo on hieno talo, vaikka vesi pitää ottaa kaivosta tai kaupasta. Vai tuleeko vesi pienemmästä kaivosta saunalle? Sen pitäisi olla rauhan tyyssija, vaikka armeijan ja ties minkä patteriston telaketjuvaunut ovat pilanneet maastoa. Siellä oli ullakolla Lääkärisarjoja ja muuta romanttista luettavaa, mutta myös kauhuromantikkaa. Siellä myös kummitteli, mutta ei kaikille. Olisiko se pitänyt tutkia? Mitä meidän menneisyydessä, tai ajassa ennen meidön menneisyyttä oli meidän läheisille tapahtunut?

Miellä on suvussa muutama herkkävaistoinen ihminen. Pohjoisen peräkylässä se onkin ollut hengissä pysymisen taito ja edellytys.

Hassua, että herkkävaistoista ihmistä pidetään friikkinä, mutta herkkävaistoista eläintä älykkäänä. Hm...

Meillä kylällä oli yksi talo jossa asui piruja. Talon ympäristössäkin on komeita pelottavia lehdettömiä puita, ikihonkia, kelohonkia valtavaine pitkine oksineen, jotka ovat kuin noidan hiuksia ja käsiä ja kynsiä.

Kylällä oli myös aittoja, jossa ruumiit odottivat kuljetusta kauppalaan.

Osa tarinoita kerrottiin siksi, että emme hukkuisi, emme vammautuisi, emme pelästyisi tai emme olisi epäkunnioittavia vainajia tai heidän henkiään kohtaan.

Itse olen kauhua tehnyt ja harrastanut usean vuosikymmenien ajan. Monipuolisesti. Tyttönä tai naisena se ei ole ollut mikään kielletty alue, joka olisi vain pojille rajattu ja varattu. Ei suinkaan! Olen siis monipuolisesti oman tien kulkija, hylkiö ja mitä lie.

Nyt en katso huonoa kauhua, siis kauhua jota vaikkapa Elisa Viihde Aitio ostaa laariinsa, jossa elokuvan huonous on seksismiä, typerää toistoa, ja on haluttu vain mässäillä - muttei taidoilla. Night Visions -leima kyljessä takaa, että tämä on kiinnostava tai hankala elokuva. Naisen eurolla ei Night Visions festarille niin vain pääsekkään, vaan pitää valita. Halloweenin, Kekrin ja kuolleiden päivän aikoihin on päällekkäin myös teatterit ja konsertot kuten tuo Diamanda Galas. Elisa Viihde Aitio on kyllä hyvääkin kauhua, jonka listaan joskus jonnekin :)

Aina kun näkemäni kauhu tai trilleri harjoittaa seksismiä lopetan katsomisen. Elämä on liian lyhyn paskan katsomiseen. Joskus merkitsen ylös seksismiä, että kuinka paljon vuorosanoja on kummallakin sukupuolella. Kenen tarina kerrotaan.

Merkityssä ollaan äärirajoilla, tarinan keskiössä on huora, ilotyttö, huono nainen. Missä ne on ne huonot miehet? Pankkiautomaatillako?

Olisiko Pitsinnyplääjän tarina toisenlainen? Ilmeisesti haettiin jotain hankalaa kaikupohjaa, ihmistä, joka ei ole yksinkertainen tai yksinkertaisesti hyvä päähenkilö, eikä toisaalta mikää uhri Hilja maitotyttö tai Mouchette.

Ismo Sajakorven YÖJUTTU: MERKITTY Finlandia-gaalassa keskiviikkona 26.10. " kyseessä siis Suomi-kauhun hämmästyttävän klassikon ensimmäinen julkinen esitys sitten vuoden 1984. Ei heikkohermoisille! "

Festareilla aina myös minä, innostus ja kamera. Tähtäimessä: Georg Dolivo, Satu Silvo ja Ismo Sarjakorpi. 
Ismo Sajakorpi: YÖJUTTU: MERKITTY Finlandia-gaalassa keskiviikkona 26.10.2011 Night Visions festarilla



Night Visions info sivulta Halloweenin aikaan 2011 jolloin näin myös Diamanda Galasin livenä. Kröhöm.

"Kotimaisia kulttitapauksia historian hämäristä nostava Finlandia-gaala on vakiintunut Night Visions -festivaalin odotetuksi kohokohdaksi. Tähtivieraiden tarinat ja yleinen löytämisen ilo muodostavat karismaattisen voimakentän. Vain kiinnostavin kelpaa.

12.5.1984 Mainos-tv esitti valtakunnan verkossa tupla-annoksen kotimaista mystiikkaa. Teemakokonaisuuden avasi kohtalokas kauhufantasia Merkitty, jota täydensi yöllinen studiokeskustelu parapsykologiasta ja aaveista. Merkittyä ei ole koskaan toiste nähty julkisesti, mutta monet muistavat yhä ohjelman voimakkaat kauhunäyt ja aidosti painajaismaisen pohjavireen.

Irma Auer (Satu Silvo) on spiritismiä harrastava entinen ilotyttö, joka tahtoo normaaliin parisuhteeseen, mutta ei pysty jättämään taakseen menneisyyttään ja julmaa sutenööriä. Umpikujaan joutunut nainen yrittää itsemurhaa unilääkkeillä. Kuolemakaan ei huoli Irmaa, joka herää ruumishuoneella merkilliseen uuteen elämään. Tästä alkava seikkailu ei ole mitään lauantai-illan perusviihdettä.

Komedia- ja trillerispesialisti Ismo Sajakorpi ohjasi Merkityn avausjaksoksi suunnittelemaansa Yöjuttu-kauhusarjaan, jonka jokainen episodi olisi ollut itsenäinen tarina. Toteutukseltaan elokuvamainen projekti oli niin suuritöinen ja kallis, että vain yksi kertomus pääsi tuotantoon. Herk Harveyn ohjaama independent-kauhun helmi The Carnival of Souls lienee inspiroinut Merkittyä, jolle Harveyn elokuvan suomalainen nimi Helvetilliset sopisi paremmin kuin esikuvalle.

Siinä missä minisarja Kahdeksan surmanluotia on monille paras kotimainen draamaelokuva, Merkitty voidaan laskea suomalaisen kauhuelokuvan huippuihin: televisiota vai ei -jaottelu tuntuu sivuseikalta vahvimpien töiden yhteydessä. Sajakorpi on panostanut dynaamiseen kameratyöhön ja filmaattisiin kuvauspaikkoihin, joihin mahtuu kaikkea keskussairaalan käytävistä vanhan Porvoon tunnelmallisiin kujiin.

Tunnereaktioiden esittämiseen Jouko Turkalta oppia saanut teatterikoululainen Satu Silvo suoriutuu upeasti ensimmäisestä isosta tähtiroolistaan. Sivuosissa nähdään liuta legendoja Matti Pellonpäästä alkaen.

Yöjuttu-sarjan peruuntuminen saattaa olla kotimaisen kauhufiktion suurin takaisku, mutta sitä ei murehdita Finlandia-gaalassa. Paitsi Sajakorven saavutusta, nyt juhlitaan sitä mitä ennenkin: pakko uskoa, että Suomi on oikeasti kiehtova elokuvamaa."  lainaus Night Vision info sivulta jota ei enää ole. Tämä lainaus omasta wordista, jonne verkon tekstin kopioin.

Koska merkittävä ilta!

Ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus ja tuotanto: Ismo Sajakorpi * Kuvaus: Kauko Nord * Musiikki: Sandor Balassa, Zsolt Durkó, Zoltán Jeney, András Szöllösy * Lavastus: Solveig Tiihonen * Rooleissa: Satu Silvo, Kirsti Ortola, Georg Dolivo, Eero Melasniemi, Matti Pellonpää


Night Visions tarjoaa harvinaisuuksia https://t.co/ZOh5XByCza
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 9. marraskuuta 2017



Ismo Sajakorpi on myös merkittävä harvinaisen kotimaisen kauhun, kauhukomedian, ja kumman tekijä.

Alla olevan Kivikasvot -kirjan ostin pelkästään Lepakkolinna - tv elokuvan takia. Ah. Tämä silmäkarkki sekotti mut v 1980. Täysin. Kivikasvot Georg Dolivo oli huikein kotimainen Dracula, jossa on riipaisevaa surullisuutta. Hysh! Nyt lukurauha! ;) Varsinaista vampyyritaidetta.

Sokoksen ale 70%. Joten ostin kirjan. Kirja on mukava esine kirjahyllyssä. Nämä kuvat ja tekstit, ja palaan 1980-luvulle, jolloin kaikki oli paremmin. Limpsa oli Plutoa, ilma oli puhdasta,  ja isosta telkkarista tuli Lepakkolinna! Se oli aika ennen VHS, ennen videonauhuria ja ajastuksia. Kylille tuli ekat vhs:t noin 1984, sopivasti nähtiin Hohto sekä Hanoi Rocksin klassikkohaastattelu. Ah.

Vaikka Night Visions festareilla ei o VIÄLÄ Lepakkolinnaa nähty niin senkin uhalla Kivikasvot-kirjasta:

Myöhemmin oli hauska kuulla Pastori Silli Emmi Jurkkana kabareessa näytelmässä soivassa monologissa Ilta Emmin kanssa. Tuota mustalaisruhtinatarta...

Ismo Sajakorpi: Kivikasvot ja mä – 50 vuotta viihteellä, Docendo







lauantai 9. syyskuuta 2017

Iikweek! Lintsillä 8.9.2017

Iikweek! Iik! on koittanut week eli viikko, viikot, jolloin kauhu on vallannyt Linnamäen huvipuiston... Horror attractions on early Halloween in here cold north! Valokuvaaja Satu Ylävaara, Satu Ylavaara Photography:






IikweeK! 2017
Iikweek! Lintsillä, Iikweek!, Lintsillä, Iik!, Lintsi. Linnanmäki, Linnanmäellä, kauhua, kauhu, Halloween, horror.

                      Valokuvaaja Satu Ylävaara, Satu Ylavaara Photography, 2017, Hellsinki

perjantai 25. elokuuta 2017

Kreivi von Krolock kirkkaassa päivänvalossa! Helsingin kaupunginteatterilla oli hyvin avoimet ovet. Kiitos siitä!

Olen kerran kuussa nähnyt hyvinkin kuolaten Mikko Vihman kreivi von Krolockina hyytävän onnistuneesti - siis vuona 2016. Vampyyrien tanssi -musikaali pyöri Peacockin tiloissa - oi niitä aikoja! Tänään 25.08.2017 vampyyrikreivi oli saapunut Helsingin Kaupunginteatterin avointen ovien iltaan huutokauppakeisarina - veripulloa kantaen.


Tässä viimeisimmät merkinnät viime vuodelta: Ja sitten Rajuilma-kreivi von Vatsalihas  raavas tarttuminen. Kyllä tästä on nautittukin. Se ei ole pelkästään kriitikkojen ylistämä - täydet viisi tähteä - ja fanien ( FANGGIRLS V""V ) kokema, jakama, huohottama ja huohottava proggis, toisenlaista osallistuvaa teatteria. Hyvin seksuaalinen, hauska ja interaktiivinen, verkkoon jakautuva ja jalkautuva. Mutta ei enää pro-aktiivinen? Halusin ehdottomasti viettää syntymäpäiviäni (vampyyrin syntymäpäiviä ei lasketa, alkavatko ne syntyhetkestä vai puruhetkestä? Hm.. ) Vampyyrien transsi (!) musikaalissa Helsingin kaupungin teatterissa, siksi otin liput jo syksyllä. Vai miten se oli. Sitten adikktioni lisääntyi kuukausi kuukaudelta, eri penkeillä istuen ja nähden miltein 360 asteisesti - kaiken! ;) ja huhtikuussa näin produktion huikaisevan monena iltana ja matinenana. Ei sille mitään että kaikki on täydellistä, tahtipuikosta kulmahampaisiin. On suomessa toki ennenkin tehty kiinnostaa teatteria, mutta kuinka mukavaa, että tämän näki Helsingissä, eikä tarvinnut matkustaa taas Lontooseen keikalle & teatteriin.

Jim Steinmanin musiikki flirttailee myös tangon, iskelmän, metallin, menuetin, rock n rollin, popin ja valssin, olisikohan wierner- vai weiner-valssin suhteen ;) Jim Steinmanin musiikki rakastaa Mozartia, varsinkin Taikahuilua... joka kuuluu kirjastolaulusta - Kaikki nämä kirjat. Professori Ambronsius - tuo Rouva Shakaali, anteeksi rouva Chagal humahutti tutkivaa tiedemiestä niin tältähän meni taju kankaalle, ja meinasi polttaa - eh - johtokuntansa kynttilällä. Mutta Professori Ambronsius papattaa kirjojen ylistyslaulun - hei, pojatkin lukee - ainakin Kama Sutraa ja Ovidiusta - toivottavasti ;) - kuten Papageno loistavasti, tenorillaan, ja muistuttaa myös Disneyn pätkää jossa Aku Ankka yrittää epätoivoisesti kuvata ennalta-arvaamattoman hullua lintua viidakossa. Professori Ambronsius epäonnistunut pomminpurkaja ja tukka pystyssä kuin kapellimestari Herbert von Karajanilla - saa suurimman liikkumatilan komedialleen, ja mikäs siinä.
       
Kreivi von Krolock teki taikurin taitojaan eniten eilen 27.4.16. Huh. Ja Peacock-teatterissa tuli Sarah oli uusinut ilmeitään ja muudejaan, ja kuitenkin pysynyt mysteerinä, nuorena modernina naisena, joka haluaa nautintoja ja vaihtoehtoja... Vampyyrien tanssi on suvaitsevainen. flirttaileva ja toivokas musikaali, komedia, matka ja nautinto. Mutta viaton, pelokas Alfred on kaiken sydän. Pidän luvattomasti Johnny Deppin ja Simon Peggin hahmoista, jossa pää- tai sivuhenkilönä on mies, joka voi tuntea pelkoa ja pelkuruutta, siinä on jotain aitoutta ja luonnollista, ja hienoa komediaa verrattuna johonkin turhaan räiskeeseen jossa ihmimisyyden - tallo ne sylvester... Mutta Petrus Kähkönen on kyllä huippu, niin mykkäfilmissä kuin muissakin genreissä. Hän on koominen niin kuin Pirkka-Pekka Petelius pakottomasti, samoin kuten Nummisuutarien Esko - siis siinä vanhimmassa elokuvassa, on siinä jotain samaa kuin Shadow of Vampire elokuvan Jonathan Harkerissa jota näytteli mainio Eddie Izzard ( paitsi ilman mustaa kynsilakkaa, valitettavasti), ja samaa kuin Keanu Reeves niin ikkään Harkerina Bram Stokerin Dracula elokuvassa, jossa miestä viedään nautintoon kuin pässiä narussa - muka. Myös Keanua kuin Petrustakin riivaavaat hyrmäävät estottomat vampyyrinaiset, jotka eivät kärsi nutturasta eivätkä muutenkaan tiukasta piposta... Mutta onko musikaalin unikohtaus painajainen vai märkä uni? Onko sillä väliä? Olisi kiva nähdä Petrusta myös Burleskissa, siis Boylesquessa.
oikeasti kuuma...
        Ja Herbert! Voi kuvata vain sanalla flamboyant.... Tanssi poika tanssi, pyöritä, lennätä pellavapäätä.. Vaikka pressanlinnassa tanssitaan valssia vain heterotyylillä, niin tässä on myös kaunista poika & poika -valssia. Kunhan kumpikin on täiskasvanu elikkä täysikäinen. Ja halukas. Vampyyrien tanssissa oli viittauksia Rocky Horror Picture Showhun (väärä kylpyhuone, kuinka Herbert viettelee Alfredin, tai siis pääsee hyvinkin pukille, ehkä, ja kuinka antautua nautinnolle ) sekä Ooppera kummitus tarinaan (urut), ja Luhrmanin Moulin Rouge musikaaliin ( raavaat uroot ravaavat lakana huntuna ), ja kaikkeen muuhunkin ihanaaan. Herbertin kuohkea fleda ja niittirannekkeet ovat seksikäs ja uhmakas kombinaatio Juhan af Gran & Billy Idol & Johnny Halliday...
     Oikeastaan tämä on nerokas kokonaisuus kaiken kaikkiaan lahjakkailta ja ironisilta, ja itseironisiltakin ihmisiltä, jotka tuottavat nautintoa, mutta pohjalla on myös agenda suvaitsevaisuudesta... Suomeksi nämä laulut kuulostavat uskottavilta, koska ne esitetään aidosti ja tunteelta, mutta niissä ja sovituksissa on myös ripaus hulluutta, rajojen yli menemistä ja itseironiaa, niin yleisön ja kuin hahmojen tasolla ja kanssa.. Tämä kuulostaa suomeksi paljon paremmalta, verevämmältä ja monitasoisemmalta - tietenkään en ole nähnyt tätä muualla, ja puhun tekstaan vain englanninkielisestä laulusta. Ma aber Deutsch ist wunderbar zu sprechen und zu hören - Tanz der Vampire...

Vampyyrien tanssi. Mietin, miten tämä näytelmä onnistuu kun lumi uupuu, ja kun ei ole Komedan musiikkia... Mutta hyvin. Bonnie Tyler & Meatloaf,  balladit ja korvamadot. Puskafarsin, slapstickin ja rockoopperan aineksista ammennetaan maukasta soppaa.. Josta nauttii useampan päivänä. Sääli ettei teatterissa ole varaa / resursseja / aikaa  kuten kulttielokuvan näytöksissä että saman saisi uudelleen ja uudelleen... Ehkä Suomi on niin pieni ja köyhä maa jossa liikaa leikataan.
     Olen vampirismin ja shockrockin suurkuluttaja usealla vuosikymmenellä, ja jopa vuosituhannella ;)  livenä mm Alice Cooper. Ja paljon muitakin eli olen tottunut siihen että näyttämöllä minut pitää tyrmätä ja hyrmätä :) Älppäreiltä, kaseteilta, VHS-kassuilta ja DVD-levyiltä on tullut tutuksi niin Screaming Lord Sutch, kuin Marilyn Mansonkin, ajanjaksolla 1960-2017. Ja moni  media on muuttunut, ja teknikka. Mutta sisältö ei - kauhistuttaa, hirvittää, kiinnostaa, naurattaa, himottaa ja mitä näitä basic instinct -jutskia onkaan...
     Ihanaa että Polanski teki tämän teatteriin vaikka on itsekin käynyt läpi monta tragediaa. Dance of vampires elikkä Fearless vampirekillers elikkä Vampyyrintappajat - anteeksi mutta hampaanne ovat niskassani elokuva, jossa Sharon Tate hehkui Sarahin roolissa. Sitten myöhemmin vesimiehen ajan tuon positiivisen kukkaisajan loputtua synkästi, kun raskaana olevan Taten murhasi Mansonin perhe aloittaakseen rotusodat, helter skelter.
    Pohjautuu Hammer studion noin 1958-1966 vuosien technocolor värikylläisiin Dracula-elokuviin jossa  vampyyri Christopher Lee saapuu neidon makuuhuoneeseen odotettuna pahan silhuettina... Ja rakastamissani Hammerin kauhupätkissä aina Peter Cushing tulee kylään majataloon ja näyttää piipullaan  valkosipulikekoja. Onko linnaa... Cushing van Helsing ihailee Draculaa, kuten ihailee Ambronsius tuota von Krolockia - sivistyneitä herrasmiehiä kumpikin. Samalla irvaillaan huuhaalle ja tieteelle, kuinka verisiä ovat kilpailut nobel- ja muissa tiedepiireissä - varsinkin kun ennakkoluuloton tutkija löytää jotain... Ennenkuulumatonta kuten oikeassa elämässä vast ikään tapellaan tiedepiireissä esi-isistä, että kenen kaava voittaa. Eikun on pitävä;)
   
Mutta mitä anarkofeministi tekee vampyyrimusikaalin katsomossa?? No tietenkin nauttii...

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Ei se kauhuploki ole eikä mikään ellei siinä Alice Cooperia ole!

Olipa Alice Cooperin parhain keikka ikinä! Vaikka olen herran nähnyt useasti eri vuosikymmeninä, niin Oulun Kuusrockissa 1990, kuin myös roska-auton kyydissä Helsingissä 1989, Alice trashes the wörld, ja tietty Alice Cooper look a like kilipailu Itäkeskuksen Anttilassa 1994, kuten jäähallissa 2000-luvuilla kun Mike Monroe vieraili Under my wheels -klassikkoa ryydittäen ja kyydittäen, ja viimeksi tietysti Hollywood Vampires orkassa Gröna Lundin huvipuistossa. Half an hour ago I saw best Cooper gig - ever. Eventhought i have seen her ;) in several decades... Lisää Alicen kuvia jahka palaan maan pinnalle....






Alice Cooper, keikka, gig, gigs, Gröna Lund, Stockholm, gig photos, concert photography, keikalla, keikkakuvat, horror, kauhu....

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Tallinnan ritarit sädehtivät mutta muikevat kuin vaari....

Knights of Tallinn are shining but keeping their mouth shut... Ritari elokuvassa Gothic - yövieraat, Ritarin tarina, Monty Pythonin ritarit ja kookospähkinän kuoret, turnajaiset, mielikuvat, ritariromantiikka, keskiaika, kauhu ja huumori... in gothic travels, goottilaiset matkat, travelling cheap and sleazy ;) in Tallinn, Estonia, 10.7.2017 valokuvaaja Satu Ylävaara, photographer Satu Ylavaara:















Tallinnan ritarit, knights of Tallinn, Estonia, Tallinna, Tallinn, ritari, knight...